Kävely talvireitillä

Olen kävellyt koko talven ns. "Nojanmaa-Majakkaniemi talvireittiä". Aluksi se oli vain metsään tahallaan poljettu polku kun lunta oli vain muutama sentti. Lumen lisääntyessä siitä tuli selvä polku. Näin polku on hyvin pienipiirteinen, sillä vähälumisena aikana piti kiertää mättäitä, risuja, kiviä, kuoppia jne. Runsaan lumen aikana jotkin mutkat näyttävät näin ollen ehkä turhilta.

Joulukuun alkupuolella reitti merkittiin "talvireitti" -merkeillä ja polun varressa on jopa muutama "luontopolkutaulu". Reitti on pituudeltaan n. 2,7 km.  Se seurailee osittain alueen valaistua latua. Ylittää sen muutamassa kohdassa. Ne ovat kävelijän kannalta turvallisia ylityspaikkoja, joissa hiihtäjien vauhti on hiljainen ja näkyväisyys on hyvä molemmille. Maasto on vaihtelevaa. Korkeusero ovat n. 20-30 m. Metsä on nuorta koivikkoa, kallioista vanhaa mäntymetsää, vanhaa istutuskuusikkoa ja osittain vanhaa sekametsää. Hienoja maisemia on Haapavedelle kohti Kuhaniemeä ja Majakkaniemessä myös kohti Kyrönsalmea.

Kartta on retkikartta.fi:stä leikattu.

Olen nähnyt reitillä jäniksen -, ketun -, kuusipeuran - (" bambi") ja tänään (28.01.2011) myös ilveksen jäljet. Ks.

http://www.ita-savo.fi/scripts/edoris/edoris.dll?tem=lsearchart&search_iddoc=10932464

Jänis näyttää mielellään käyttävän hyväksi tätä reittiä. Ne kulkevat paljon polkua pitkin. Alueella on potentiaalia tavata lähes mitä tahansa eläimiä. Eräs kalastaja kertoi muutama vuosi sitten, että Majakkaniemen tuntumassa olisi eräänä talvena oleskellut (sairas?) susi muutaman päivän.

Kävely, tuo kaikista liikkumismuodoista se perusmuoto, on todella antoisaa puuhaa. Onneksi se ei ole urheilua, sitä en harrasta. Liikuntaa se kyllä on, joskin sekin on nykyään (yleisesti) liian suorituspainotteista tai ainakin jollakin tavalla (liian) tavoitehakuista. Kävely on kulttuuria. Olin viime viikolla Lohjalla Kanneljärven Opistolla Seikkailuseminaarissa, jossa viimeisenä puhujana tai luennoitsijana oli Risto Eräsaari, joka puhui kävelemisestä. Hyvä, hauska ja avartava luento kävelemisen muodoista ja autuudesta - kävelykulttuurista.

Talvireittiä kävellessä olen seurannut, miten sille on tullut muita kulkijoita - ei vielä monta, mutta kuitenkin. Metsä ja maisema on muuttunut talven edistyessä. Polku on tehty puhtaasti kävelemällä ja siksi se on kapea. Polkua kulkiessa pitää pysähtyä, että voi katsella ympärilleen ja tarkkailla luontoa tai maisemaa.

Omaa "suoritusta" seuraan huvikseni "sports tracker" -ohjelman avulla. Se on sovellus, jonka voi asentaa (ainakin toistaiseksi) ilmaiseksi kännykkään. Ohjelma tallentaa ja kertoo moniakin asioita; matka, aika, reitin profiili, väliaikoja jne. Minun ja monen monen muun "sports trackereitä" voi katsella www.sportstracker.com -sivuilta. (hae "redbear" ja näet minun reittini) Reitit näkyvät google earth satelliittikuvien päällä. Parhaimmillaan, kun polku on ollut hyvässä kunnossa, olen kulkenut reitin runsaassa 40 minuutissa. Tällä hetkellä (tammikuun lopussa) sen kiertäminen on kestänyt noin tunnin, koska polulle on satanut paljon uutta lunta ja puista on tippunut tykkylunta. Tässä aiemmin nimittäin oli pari lumisadetta, jolloin lunta tuli molemmilla kerroilla noin 10 cm. Niiden välissä kerkesin kiertämään reitin vain kerran ja se umpeutui. Nyt (29.1.2011) olen sitten kiertänyt sen muutaman kerran, joten polku on taas kuljettavassa kunnossa.

Tervetuloa muutkin kävelemään.

Talviretkellä

Teimme Aikuisten seikkailukerhon laavuretken viime viikonloppuna 22.-23.01.2011. Retkemme alkoi jo perinteeksi muodostuneella kokoontumisella ABC:lle, josta lähdimme kohti Simpeleensaloa, Savonlinnan äärirajoille. Päästyämme autoilla perille ensimmäisenä tehtävänä meillä oli parkkipaikan lapioiminen auki. Tämän jälkeen lumikenkäilimme suunnitellulle leiripaikalle, jossa oli jo valmiina jonkin verran polttopuita ja laavu. Kyrönsalmen sillalta katsoessa Haapaveden toisessa päässä näkyy korkeana mäki Kirkkovuori Käänneniemessä Matarin salmen länsipuolella. Tuon vuoren tuntumassa sen pohjoispuolella sijaitsi leirimme.

Ryhdyimme valmistelemaan yöpymistä 9 hengelle ja isolle koiraystävälle Dollylle. Nuotion teimme kallion kylkeen ja sen tuntumaan pystytimme kolme kangaslaavua puolikaareen niin, että jokaiseen tulisi nuotiosta lämpöä. Ilta sujui rattoisasti nuotiolla istuen. Yöksi laitoimme nuotioon kolme isohkoa pölkkyä rakotuleksi, joka palaisi koko yön. No sehän paloi ja paloi vähän liikaakin. Meiltä ohjaajilta paloi hieman varusteita ja laavun lievettä. Hannu herätti meidät (kaikki) kolmen aikaan yöllä "Laavu palaa". Onneksi vältyimme henkilövahingoilta - siis vain sormet paloivat hiukan. Sammutustöiden ja pienen paikkailun jälkeen jatkoimme nukkumista. Aamulla kukin heräili omaan tahtiin. Aamiaisen, hämmästelyjen ja pienen kävelylenkin jälkeen lähdimme kotimatkalle.

Timonlammelle on nyt hyvä muidenkin mennä kun on parkkipaikka ja kova reitti kävellä tai hiihtää niin kauan kuin ei tule lunta. Maisemat ovat mitä jylhimmät. Ajo-ohjeet saa seikkailukerhon ohjaajilta, ks. ao sivut (www.suomenlatu.org/olavinretkeilijät > aikuisten seikkailukerho). Kuvia tässä ei valitettavasti ole kun ne olivat päättäneet itse poistua kännykkäkamerasta.
 
Kuvassa on Esko laatima vessa. Paitsi, että siinä on lämmin ja hyvä istua niin bonuksena ovat mahtavat maisemat yli Timonlammen. Lammen rannassa aivan laavun ja kalliotöyrään alla on majavan pesä.

Välittömänä palautteena on, että lisää...

Lisää tarkoittaisi, että lähdemme retkelle suksin tai lumikengin. Ahkioon pakkaamme esim. käsityökaluja, makuupussit ja laavut. Reppuun henkilökohtaiset varusteet. Hiihdämme johonkin sopivaan kohteeseen jossa leiriydymme. Yövymme laavussa, teltassa tai taivaan alla. Yö? tai kaksi? Ajatuksena olisi retkeillä tällä kertaa ilman apuvoimaa. Paikka olisi lähellä, mutta jälleen Savonlinnan tai - seudun äärirajoilla paikassa, jossa voimme ottaa metsästä (luvallista) polttopuuta.

Mahdollinen ajankohta olisi 12.2. (lauantai) viikonloppuna. Tälle ajankohdallehan emme ole vielä suunnitelleet mitään. Palaute asiasta olisi tervetullutta.